Olen viime vuosina ollut kiinnostunut yksinkertaisesta elämästä. Suuri idolini Kaarina Davis on viehättänyt luopumalla kaikesta turhasta ja minimoimalla elinkustannuksiaan. Hän keskittyy nauttimaan luonnosta ja elämään yltäkylläistä elämää hyvin eri tavalla kuin keskimäärin. Hänen elämäntyylissään on vaan jotain tyylikästä. Ihan samanlaista elämää en itselleni toivo (vaikka kyllä monia vinkkejä olen poiminut) ja minulla meni tovi ymmärtää itsekään mitä etsin. Kun vastaani tuli käsite minimalismi, niin tiesin heti, että nyt tuli bingo.
Elämän yksinkertaistaminen niin, että elämä muuttuu yltäkylläisemmäksi mitä vähemmän omistat, on ollut minulle tajunnan räjäyttävä oivallus. Olemme useimmat tottuneet ajatukseen, että meiltä vielä puuttuu jotain ja käytämme paljon aikaa ja energiaa jahdatessamme tätä "jotain". Minimalismin ajatus on, että meillä on jo tarpeeksi ja oikeastaan ihan liikaa. Voit siis voida paremmin, kun luovut suuresta osasta mateliaalista, jota et oikeasti tarvitse.
Minimalismi lähtee monilla käyntiin tavaroista: vaatteista, astioista, kirjahyllystä tai lasten lelukorista. Mutta sen ei tarvitse rajoittua materiaaliin. Meistä useimmilla on käytösmalleja tai rutiineja, jotka ovat jäänteitä vuosien takaa. Syy niiden toistamiseen voi olla jo poistunut elämästäsi, mutta samat kuviot toistuvat edelleen ja vievät aikaasi. Yleensä myös arki helpottuu vähemmän tavaramäärän myötä ja siivoamisen sijaan keksit ehkä muutakin tekemistä. Omistaminen, ostamisen suunnittelu ja puuttuvan esineen surkuttelu vie sinulta energiaa. Käytät sen joko jo omistamasi omaisuuden suojelemiseen tai uusien tavaroiden haalimiseen.
Ihanin osa minimalismissa on se, että kyse ei ole pihistelystä tai huonolaatuisten tavaroiden kanssa väkisin elämistä. Jos koet, ettei jokin tavara enää palvele tarkoitustaan, voit toki hommata tilalle paremman. Ja ihanne onkin, että jokainen omistamasi tavara on huolella mietitty ja monikäyttöinen. Kertakäyttökulttuuri ei kuulu minimalismin elämään, koska jatkuva tavaroiden korjaaminen tai ostaminen on kuluttavaa ja vie aikaasi pois tärkeämmistä asioista. Virheostoksia toki on meillä jokaisella, eikä niihin kannata jäädä roikkumaan. Ylipäänsä liiallinen kiintyminen mihinkään omistamaasi aiheuttaa sinulle vain murhetta.
Jokainen määrittelee oman miniminsä itse. Kukaan ei voi sanoa, ettet ole minimalisti, jos omistat yli viisi paria kenkiä. Sinä päätät itse mikä sinulle on paras lukumäärä, eikä tämä ole mikään kilpailu. Oikeastaan sana minimalismi tuntuu vähän hassulta, koska kyse ei ole asioiden minimoinnista, kärsimyksestä tai askeesista. Ennemmin se on optimointia ja oman elämän haltuun ottamista. Vähentämällä myös saat. Joudut ehkä vähän aikaa hakemaan sitä pistettä, missä sinulla on tarpeeksi, muttei yhtään ylimääräistä. Tämä on myös se piste, jossa tavarat palvelevat sinua eikä päinvastoin.
Oman matkani olen aloittanut vaatekaapista. Karsimista olen tehnyt vaiheittain, koska jostain syystä mieli vastustaa, jos yrittää tehdä liian isoja muutoksia. Luopuminen on yllättävän vaikeaa. Jokaisella kerralla olen saanut poistettua vaatteita ainakin muovipussillisen verran, joskus jopa jätesäkillisen. Vaatekaappi alkaa olla jo paljon paremmassa järjestyksessä eikä minulla enää ole ollut tunnetta siitä, ettei minulla ole mitään päällepantavaa aamuisin. Kun jättää jäljelle vain ne mitä oikeasti tykkää pukea ylleen, on kaapissa yhtäkkiä hirveästi hyviä vaatteita.
Kerrohan jos sinulla on kokemusta minimalismista. Minä olen jo laajentanut projektiani muuallekin asuntoon, mutta jostain syystä keittiön tyhjentäminen takkuaa. Tiskiä on jatkuvasti ja tasot pursuilevat tavaraa. Silti tavaroista on vaikea päästää irti. Kaikki hyvät vinkit ovat nyt tervetulleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti