Ongelmana ei ole hyvä vaan huono ruoka

Ravitsemusterapeutti Hanna Partasen mukaan ruuan ei aina pidä olla hyvää.Luettuani artikkelin Helsingin Sanomista jäin miettimään onko suomalaisen keittiön ongelmana todellakin liian hyvä ruoka? Monesta meitä on syytetty ja usein ihan aiheestakin. Mutta nyt jäin ymmälleni. Useimpien suomalaisten ruokavalio on ihan perseellään ja sen todistaa tutkimuksetkin.

Jos puhutaan hyvästä ruuasta, syntyy ihmisille hyvin erilaisia mielikuvia. En siis voi tietää mitä Hanna on artikkelissa tarkoittanut, mutta ravitsemusalan asiantuntijan voisi kuvitella puhuvan laadukkaasta ja hyvänmakuisesta ruuasta. Artikkelissä kuitenkin hän pitää valmisruokaa (annoskoon puolesta) parempana vaihtoehtona kuin itse valmistettua herkkuruokaa. Tämä jättää vaikutelman, että herkkuruoka on jotain epäterveellistä. Toisaalta viesti on myös toiseen suuntaan: terveellinen ei ole herkullista.

Psykologisena viestinä tämä on surullinen. Päivittäinen herkuttelu ja ruuasta nauttiminen on kiellettyä ja terveellinen on sitä perus-ankeaa-arkea. Partasen tulisi käyttää palstatilaa vähän paremmin ja kannustaa ihmisiä syömään vain hyvää ruokaa. Oikeasti hyvä ruoka ei ole ristiriidassa terveyden ja hyvinvoinnin kanssa eikä se ole mautonta ja tylsää.

Ajatus siitä, että meidän ei pidä syödä hyvää ruokaa (liian usein) on vähän sama kuin ajatus ettei köyhälle kannata antaa rahaa: hän kun ei kuitenkaan osaa käyttää sitä oikein.

Elämä aineellisessa puutteessa, tunnetason tyhjyydessä tai mielihyvän niukkuudessa aiheuttaa ahmimista. Ihminen, joka saa vain harvoin jotain haluamaansa ei lopeta ennen kuin on pakko. Näin käy myös ihmiselle, joka saa hyvää ruokaa liian harvoin.

Terveellisessä ruuassa on se hassu juttu, ettei sitä oikeastaan voi syödä liikaa. Noh, toki yksittäisenä annoksena, mutta pitkässä juoksussa se on jopa vaikeaa. Kun ihminen saa tyydytettyä ravitsemukselliset ja psykologiset tarpeensa (nautinto, turvallisuus, hyvä olo) ei tarvetta liialliseen syömiseen ole. Kyse on enemmänkin makutottumusten muuttamisessa. Se voi viedä jonkin aikaa sillä keinotekoiset arominvahventeet ja pitkälle jalostettu ruoka on se mihin meitä on pienestä pitäen opetettu.

Hanna voisi jatkuvan kieltäytymisen sijaan miettiä miten voisi tehdä fetapastasalaatistaan vielä paremman, niin että se sopisi paremmin tavalliseen päivään nautinnoksi. Ongelmana ei ole liiallinen hyvä vaan ennemminkin huono, melkeinpä surkea ruoka.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti